27. helmikuuta 2017

Ajatuksia ja epävarmuutta


Hyvää maanantaihuomenta! Täällä päin Suomea on ainakin erittäin kaunis pakkasaamu, puut ovat huurteessa ja maisemat kuin postikortissa. Viikonloppuna oli pitkästä aikaa sellainen auringonpaiste, että teki mieli tarttua kameraan ja napata muutama kuva kotona. Ensin oli tosin pyyhittävä myös vähän pölyjä, jota aurinko paljasti olevan ihan liikaa joka puolella. Ikkunatkin kaipaisivat kipeästi pesua, nyt niiden läpi suodattuva valo saa nurkat näyttämään jotenkin nuhjuisilta. Olohuoneen suunnitelmat alkavat konkretisoitua, kun Prismasta nappasin mukaani värilastuja. Kahden keskimmäisen, Piazzan tai Harson, välillä käydään vielä vähän kädenvääntöä, mutta eiköhän se niistä jompikumpi olisi.


Perjantaina sain käsiini tuon Kotiblogit-lehden. Halusin olla, ja olinkin, tekemästäni jutusta aidosti ylpeä. Olin tyytyväinen kuviini ja tein parhaani saadakseni niihin mahdollisimman hyvän valon talvipäivänseisauksen painaessa päälle, sekä niillä välineillä ja taidoilla, joita minulla oli. Olen yrittänyt opetella valokuvausta ja panostaa blogin kuviin. Mielestäni olen siinä kehittynytkin, jos vaikka selailen taaksepäin ja vertaan nykyisiä kuvia viime kesäisiin. Olin nähnyt oman juttuni ennen lehden ilmestymistä ja se näytti hyvältä. Sitten sain lehden käteeni ja ihailin toisten siinä esiintyvien bloggaajien aikaansaannoksia. Käänsin omalle sivulleni ja yhtäkkiä se näyttikin ihan kauhealta. Mitä oikein kuvittelin, enhän todellakaan osaa kuvata saati sisustaa! Meidän koti on tylsä ja mitäänsanomaton, pienellä budjetilla "sisustettu", vaatimaton ja pieni! Ketä muka kiinnostaisi, kun kuvissa ei näy ikkunoista avautuvaa merimaisemaa ja designkalusteita! Kuvani ovat synkeitä ja huonoja! Epävarmuus oikein vyöryi ylitseni ja osallistuminen koko juttuun alkoi hävettää. Facebookissakin vielä kerroin kaikille, että tällaiseen pääsin mukaan, miten kehtasinkaan? Ehkä olisi pitänyt kieltäytyä koko jutusta?! Itketti.


Nyt olen viikonlopun ajan yrittänyt keräillä itseäni ja ajatuksiani. Miten sitä ei vielä, miltei 35-vuotiaanakaan, osaa olla vertaamatta itseään muihin? Minulle tämä on harrastus, eikä bloggaamiseni ole erityisen tavoitteellista, muuta kuin siinä mielessä, että tahtoisin oppia paremmaksi kuvaajaksi ja siinä blogi toimii hyvänä motivaattorina. Kotia sisustan lähinnä itseäni varten, jotta viihtyisin siellä. Pitäisi asettaa asiat omassa päässäänkin oikeisiin mittasuhteisiinsa. Tuota lehteä en vielä pysty oman sivuni kohdalta avaamaan, mutta olen katsellut ympärilleni kotona auringonvalossa ja kameran linssin läpi. Ihan kivaltahan täällä näyttää!

17. helmikuuta 2017

Simola Parhaat Kotiblogit-lehdessä!

Olen tainnut pariin otteeseen joissakin sivulauseissa mainita, että helmikuussa on tiedossa kivoja juttuja blogin suhteen. Ja nyt sen uskaltaa sanoa ääneen:

Simola-blogi on mukana Kotiblogit -lehden uusimmassa numerossa!


Jee! Sain yhteydenoton tästä juuri ennen joulua ja vain vaivoin olen osannut olla asiasta hiljaa. Pääsin siis leikkimään sisustustoimittajaa omassa kodissani ja muutaman päivän ajan jutun parissa touhusin. Oli kyllä kivaa ja mielenkiintoista, mutta myös haastavaa! Näin kyllä viime yönä unta, että lehtijutun myötä kaikki blogini lukijat katosivat kuin tuhka tuuleen, mutta toivottavasti tässä ei ihan niin käy... :)

Parhaat Kotiblogit -lehti 1/2017 ilmestyy 16.2. ja on myynnissä lehtipisteissä.

14. helmikuuta 2017

Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa

Ihanaa Ystävänpäivän huomenta! 

Iloitsin eilen 200. Instagram-seuraajastani, ihan mahtavaa! Päivitän yleensä Instaan sekä täällä nähtyjä kuvia, että sellaisia, jotka eivät tänne blogin puolelle pääse. Instagram-tilini löytää nimellä @simolablogi. Tervetuloa seuraamaan!

Blogilla on myös Facebook-sivut, jonne päivitän aina uudet tekstit. Blogia on siis helppo seurata Facebookin kautta. Blogin Facebook sivut löytyvät täältä.

11. helmikuuta 2017

Punaisen maton paikka


Jos meidän koti olisi mukana Suomen kaunein koti -ohjelmassa, punaisen maton paikka olisi varmaan juuri tuossa makuuhuoneen sängyn päädyssä. Vaikka tuo meidän olkkari ei ihan täysin silmää miellytäkään tällä hetkellä, pidän näkymästä pariovien läpi olohuoneeseen. Kirjat sen varmaan tekevät niin miellyttäväksi. Nyt ei kuitenkaan ollut tarkoitus puhua kodin lempipaikasta, vaan ihan konkreettisesti juuri siitä, punaisesta matosta.

Olen jo ikuisuuden haaveillut punasävyisestä, itämaisesta matosta meidän kotiin. Tosin en tiennyt, minne sellainen meillä sopisi, mutta se nyt on sivuseikka, kun haaveilusta on kyse. Makuuhuoneeseen on myös ollut tarkoituksena hankkia uusi matto jossain vaiheessa. Meni hetki, ennen kuin tajusin yhdistää nämä kaksi - miksipä makuuhuoneeseen ei sopisi punainen, itämaistyylinen  matto?! Noh, aidon itämaisen vintagematon löytäminen edullisesti vaatisi melkein lottovoittajan tuurin ja uutena ostaminen taas pienen lottovoiton, joita kumpaakaan nyt ei ole itselle jostain syystä suotu. Niinpä olen etsiskellyt itämaistyylisiä mattoja sitten muualta. Hobby Hallista löytyi lopulta kiva ja sopivan suuri Buhara-viskoosimatto, jonka tilasin kotiin.

Matto on aivan ihana ja ehdottomasti aion sen pitää, mutta huomaan, että se vaatii pikkuisen totuttelua ja sulattelua. Suuri ja voimakkaan värinen matto antaa huoneelle ihan uudenlaisen ilmeen, juuri kun silmä on ehtinyt tottua vanhaan. Hienoisesta outoudesta huolimatta tämä tuntuu silti hyvältä ja ihan oman näköiseltä jutulta. Haavevalaisin sopisi tuonne nyt entistä paremmin. Pidän erityisesti tuosta näkymästä, kun maton kulma pilkistää näkyviin eteisestä olohuoneeseen tullessa. Sen myötä huomaan, että nyt olohuoneenkin suunnitelmat alkavat mielessäni äkkiä selkeytyä. Tähän asti kun ne ovat olleet lähinnä vain haparoivia ajatuksia, jotka vaihtuvat lennosta ihan toisiin. Ihan vielä ei vihreää valoa olkkarin tapettien repimiselle tullut, mutta kyllä se sieltä vielä tulee! ;)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...