5. kesäkuuta 2017

Kesän valo


Suhteeni tähän taloon ei ole ollut ihan mutkaton. En oikein tiedä mistä se johtuu, sillä vuosikausiahan haaveenani oli ollut asua nimenomaan rintamamiestalossa. Tämän pitäisi siis olla unelmien täyttymys. Joskus kuitenkin huomaan kaipaavani ympärilleni enemmän ilmaa, enemmän avaruutta ja tilaa, enkä voi olla ajattelematta, kuinka paljon suuremmilta nämä samat neliöt tuntuisivat yhdessä tasossa kolmen sijasta.

Kesän korvalla kuitenkin taas ymmärrän, miksi taloon alun alkaen ihastuin. Se on se ikkunoista sisään tulviva kesäisen vehreä valo. joka saa kaiken näyttämään jotenkin erityisen kauniilta ja kääntää suupielet hymyyn.

Nämä kuvat on otettu eilen, kun aurinko paistoi. Tänään sataa, mutta eiköhän se kesä sieltä vielä tule. Toivotetaan siis AURINKOISTA uutta viikkoa!

22. toukokuuta 2017

RAUMAblogit - tutustu raumalaisiin bloggaajiin

Viime kesänä heräsi ajatus, josko meille Raumallekin saataisiin oma bloggaajayhteisö, samaan tapaan, kuin vaikkapa Turussa on Åblogit. Eipä muuta, kuin itse sellaista puuhaamaan! Yhdessä Jotain tekemistä -blogin Pian kanssa huutelimme raumalaisbloggaajia ilmoittautumaan ja kartoitimme halukkuutta tällaiselle yhteisölle. Sitähän löytyi, sillä moni oli itsekin pyöritellyt samanlaista ajatusta mielessään.  Perustettiin oma Facebook-ryhmä, jossa höpöteltiin ja suunniteltiin. Talveksi projekti hieman jäi, mutta onneksi nyt keväällä muutama innokas ryhmäläisemme sai meidät jälleen liikkeelle ja suunnitelmat etenemään toteutukseen asti. Syntyi raumalaisten oma blogiyhteistö RAUMAblogit.

RAUMAblogit-logon on suunnitellut Hellapuun Milona Sadekallio.
Logo on saanut inspiraationsa Rauman vaakunasta.

Tapasimme vihdoin pari viikkoa sitten porukalla ihanassa Vanhan Rauman Kaffebarissa ja tutustuimme toisiimme kasvokkain. Pikkukaupungissa meitä bloggaajia ei tungokseksi asti ole, ja kaikki halukkaat otettiin tietysti mukaan. Siinäpä se taitaa tämän homman paras puoli piilläkin: nyt mukana on monta erilaista blogia ja bloggaajaa eri kategorioista! Tapaaminen porukalla oli hauska ja ääntä ja naurua riitti. Juttuakin olisi riittänyt vaikka kuinka pitkään.

RAUMAblogit-yhteisön tarkoituksena on tarjota lukijalle helppo väylä seurata raumalaisbloggaajien uusia blogipostauksia. Meillä on nettisivu, jossa jokainen bloggaaja esittäytyy ja jonne uudet postaukset päivittyvät, sekä Facebook-sivut, joista tykkäämällä lukija saa uudet postaukset omaan feediinsä. Raumalla on viime aikoina vieraillut isoja bloginimiä ja samalla voisikin sanoa, että yhtenä tarkoituksena voisi olla myös hiukan herätellä kaupunkia ja raumalaisia yrityksiä siihen, että hei me ollaan täällä myös! Rauma on meidän kotikaupunkimme, jonka tunnemme melkein kuin omat taskumme, meillä on tietoa, taitoa, lukijoita ja rakkaus kaupunkia kohtaan. Ihana on ollut myös tutustua muihin raumalaisiin bloggaajiin, jotka vaikuttavat ihan huipputyypeiltä jokainen. Olemme sopineet säännöllisistä tapaamisista, ja kenties keksimme lukijoiden pään menoksi vielä joitakin kivoja tempauksia, kuka tietää.

Käy ihmeessä tykkäämässä RAUMAblogeista Facebookissa!

Ja täältä pääset tutustumaan mukana oleviin bloggaajiin: RAUMAblogit netissä.

Onko sinulla blogi, ja haluaisit mukaan? Ota yhteyttä raumablogit@gmail.com! :)

21. toukokuuta 2017

Julisterakkaus!


Sunnuntaihuomenta! Kirjoittelen pikaisesti tässä aamiaisen äärellä, sillä aurinkoinen ja lämmin sää vetää nyt puoleensa, pois tietokoneen edestä. Olen aina tykännyt näistä karttajulisteista, joissa on jonkin kaupungin kartta ja nimi. On kuitenkin tuntunut hiukan vieraalta ajatukselta laittaa seinälle julistetta vaikkapa New Yorkista tai Pariisista, kun en ole kaupungeissa koskaan edes käynyt, olkoonkin, että Pariisi on kyllä haavelistallani toivottavasti jo aika kärkipäässä. Omasta kotikaupungista ei ollut vielä julistetta silmiini osunut, ennen kuin nyt, kun paikallinen sisustusliike, Sisustusidea, alkoi näitä myydä. Eilen kipaisin omani hakemassa ja naputtelin seinälle saman tien. Tämä on ihana, esine, jota ei yksikään konmaritusvimma vie mennessään ja joka varmasti seuraa mukanani, tapahtuipa elämässä mitä tahansa :)

Mutta nyt siirryn aamukahveineni ulos aurinkoon, ihana päivä!

15. toukokuuta 2017

Hei hei mitä kuuluu?

Maailman huonoin bloggaaja täällä moro! Elossa ollaan! Niin se vain näköjään, ainakin omalla kohdallani, menee, että kiireestä kärsii ensimmäisenä tämä blogihomma. Seuraavana kärsii sitten koti, ja sisustusbloggaajalle se ei taida olla kovin hyvä yhtälö :D Olen muutenkin kärsinyt jonkinlaisesta some- ja blogiähkystä ja olen ottanut pientä taukoa koko siitä maailmasta. Tauko on tehnyt hyvää ja tuntuu mukavalta jälleen lueskella blogeja ja pikkuhiljaa palailla tämän omankin pariin.

Kotona on melko pysähtynyttä, eikä sisustuksen saralla ole juuri mitään uutta tapahtunut. Aika on hujahtanut ihan hirveän nopeasti tuiki tavallisen arjen pyörteissä, johon oman lisänsä on tuonut oma elämäntapamuutosprojektini, suomeksi siis laihdutus, joka nykyään on ilmeisesti jonkinlainen kirosana. Mutta kylläpä vain saa liikuntaankin kulumaan aikaa :D Koulu alkaa (luojan kiitos) olla loppusuoralla. Sanoinkin tuossa taannoin, että koululaisten pitkät lomat on varmaan suunniteltu vanhempien hermoja ajatellen, vaikka toki lapset ovat leponsa ja lomansa ansainneet. Tässä vaiheessa kevättä oma aivokapasiteetti alkaa vain olla jo ihan liian täynnä, muisti pätkii, post-it -lappuja on siellä täällä ja puhelin muistuttelee milloin mistäkin muistettavasta asiasta. Muistan (hämärästi) saman ilmiön viime keväältä. Pihatöitä on käynnistelty ja niitähän riittää. Pihalla riittää onneksi valokuvattavaakin, vaikka sisällä ei mitään tapahtuisikaan. Tosin eihän sen niin pitäisi olla, että vain silloin kirjoitellaan, kun on jotain uutta tapahtunut. Kivoja blogijuttuja on kuitenkin tässä viritteillä, ja niistä lisää ihan pian. Eiköhän tämä tästä taas lähde! :)

Kuvituksena miljoona satunnaista räpsyä viime ajoilta :)

28. maaliskuuta 2017

Taidetta seinälle

Oi voi, en edes kehtaa aloittaa tästä blogihiljaisuudesta, joten mennään suoraan asiaan :) Olen kaipaillut makuuhuoneen seinälle, sängyn yläpuolelle jotain. Alusta asti oli kuitenkin selvää, että haluan siihen jotain erilaista, mahdollisesti ihan oikeaa taidetta ja olin valmistautunut odottamaan, kunnes sopiva juttu tulisi vastaan. Kun sitten sain lattialle tuon punaisen maton, mieleeni tuli jostakin tämä lapsuudenkodissani joskus seinällä ollut maalaus. Oikeastaan en edes muistanut tarkkaan millainen se oli, mustalla taustalla oranssia ja punaista. Lapsi-minäni mielestä siinä taisi olla rakennustyömaiden nostureita :D Aikani mietittyäni päätin kysyä, josko taulu vielä jossain olisi ja jos saisin lainata sitä seinälleni. Olihan se, ja noin tunnin kuluttua se oli paikoillaan seinällä.

En tiedä taulusta muuta, kuin että sen alareunassa on signeeraus P. Nyroos ja vuosiluku -71 tai -74. Vanhemmilleni se on ilmeisesti tullut perintönä. Tykkään tästä  kovin, vaikka onhan se vähän hurja. Siinä on sitä jotain, jota vähän kaipailin, huone alkaa tuntua omalta. Näissä kuvissa taulun värit näyttävät ehkäpä vielä hurjemmilta, kuin oikeasti ovat. Nyt, valon lisäännyttyä, ilta-aurinko osuu joskus suoraan tuohon seinälle. Niinä hetkinä rakastan tätä taloa.

13. maaliskuuta 2017

Viime päiviä

Kiitos ihan älyttömän paljon viime postauksen ihanista kommenteista! Pikkuhiljaa omakin mieli on jo rauhoittunut ja suurimmat itsekritiikin aallot tyyntyneet. Loppujen lopuksi lehtijutusta jää mukava muisto. Minua on purrut pieni treenikärpänen, ja niinpä blogi viettääkin nyt hieman harmillista hiljaiseloa, kun ei vaan e-h-d-i. Mutta näillä nyt mennään, eikä sille mitään mahda. Vietin viime viikolla, naistenpäivänä, syntymäpäivää ja koti on ihanasti täyttynyt kukkasista. Eilen sunnuntaina auringonvalon ja kukkakimppujen innoittamana kaivelin kamerankin esiin. Valon lisääntyminen tuntuu jotenkin vuosi vuodelta ihmeellisemmältä asialta. Ehkä se on sen yhtäkkisyys. Tosin muistelen täälläkin sanoneeni, että joka syksy pimeys tuntuu aina vähän entistä pahemmalta, eli sama pätee onneksi toisinkin päin.

Jotain "uuttakin" on tullut kotiin, huomaatteko mitä? :)


27. helmikuuta 2017

Ajatuksia ja epävarmuutta


Hyvää maanantaihuomenta! Täällä päin Suomea on ainakin erittäin kaunis pakkasaamu, puut ovat huurteessa ja maisemat kuin postikortissa. Viikonloppuna oli pitkästä aikaa sellainen auringonpaiste, että teki mieli tarttua kameraan ja napata muutama kuva kotona. Ensin oli tosin pyyhittävä myös vähän pölyjä, jota aurinko paljasti olevan ihan liikaa joka puolella. Ikkunatkin kaipaisivat kipeästi pesua, nyt niiden läpi suodattuva valo saa nurkat näyttämään jotenkin nuhjuisilta. Olohuoneen suunnitelmat alkavat konkretisoitua, kun Prismasta nappasin mukaani värilastuja. Kahden keskimmäisen, Piazzan tai Harson, välillä käydään vielä vähän kädenvääntöä, mutta eiköhän se niistä jompikumpi olisi.


Perjantaina sain käsiini tuon Kotiblogit-lehden. Halusin olla, ja olinkin, tekemästäni jutusta aidosti ylpeä. Olin tyytyväinen kuviini ja tein parhaani saadakseni niihin mahdollisimman hyvän valon talvipäivänseisauksen painaessa päälle, sekä niillä välineillä ja taidoilla, joita minulla oli. Olen yrittänyt opetella valokuvausta ja panostaa blogin kuviin. Mielestäni olen siinä kehittynytkin, jos vaikka selailen taaksepäin ja vertaan nykyisiä kuvia viime kesäisiin. Olin nähnyt oman juttuni ennen lehden ilmestymistä ja se näytti hyvältä. Sitten sain lehden käteeni ja ihailin toisten siinä esiintyvien bloggaajien aikaansaannoksia. Käänsin omalle sivulleni ja yhtäkkiä se näyttikin ihan kauhealta. Mitä oikein kuvittelin, enhän todellakaan osaa kuvata saati sisustaa! Meidän koti on tylsä ja mitäänsanomaton, pienellä budjetilla "sisustettu", vaatimaton ja pieni! Ketä muka kiinnostaisi, kun kuvissa ei näy ikkunoista avautuvaa merimaisemaa ja designkalusteita! Kuvani ovat synkeitä ja huonoja! Epävarmuus oikein vyöryi ylitseni ja osallistuminen koko juttuun alkoi hävettää. Facebookissakin vielä kerroin kaikille, että tällaiseen pääsin mukaan, miten kehtasinkaan? Ehkä olisi pitänyt kieltäytyä koko jutusta?! Itketti.


Nyt olen viikonlopun ajan yrittänyt keräillä itseäni ja ajatuksiani. Miten sitä ei vielä, miltei 35-vuotiaanakaan, osaa olla vertaamatta itseään muihin? Minulle tämä on harrastus, eikä bloggaamiseni ole erityisen tavoitteellista, muuta kuin siinä mielessä, että tahtoisin oppia paremmaksi kuvaajaksi ja siinä blogi toimii hyvänä motivaattorina. Kotia sisustan lähinnä itseäni varten, jotta viihtyisin siellä. Pitäisi asettaa asiat omassa päässäänkin oikeisiin mittasuhteisiinsa. Tuota lehteä en vielä pysty oman sivuni kohdalta avaamaan, mutta olen katsellut ympärilleni kotona auringonvalossa ja kameran linssin läpi. Ihan kivaltahan täällä näyttää!

17. helmikuuta 2017

Simola Parhaat Kotiblogit-lehdessä!

Olen tainnut pariin otteeseen joissakin sivulauseissa mainita, että helmikuussa on tiedossa kivoja juttuja blogin suhteen. Ja nyt sen uskaltaa sanoa ääneen:

Simola-blogi on mukana Kotiblogit -lehden uusimmassa numerossa!


Jee! Sain yhteydenoton tästä juuri ennen joulua ja vain vaivoin olen osannut olla asiasta hiljaa. Pääsin siis leikkimään sisustustoimittajaa omassa kodissani ja muutaman päivän ajan jutun parissa touhusin. Oli kyllä kivaa ja mielenkiintoista, mutta myös haastavaa! Näin kyllä viime yönä unta, että lehtijutun myötä kaikki blogini lukijat katosivat kuin tuhka tuuleen, mutta toivottavasti tässä ei ihan niin käy... :)

Parhaat Kotiblogit -lehti 1/2017 ilmestyy 16.2. ja on myynnissä lehtipisteissä.

14. helmikuuta 2017

Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa

Ihanaa Ystävänpäivän huomenta! 

Iloitsin eilen 200. Instagram-seuraajastani, ihan mahtavaa! Päivitän yleensä Instaan sekä täällä nähtyjä kuvia, että sellaisia, jotka eivät tänne blogin puolelle pääse. Instagram-tilini löytää nimellä @simolablogi. Tervetuloa seuraamaan!

Blogilla on myös Facebook-sivut, jonne päivitän aina uudet tekstit. Blogia on siis helppo seurata Facebookin kautta. Blogin Facebook sivut löytyvät täältä.

11. helmikuuta 2017

Punaisen maton paikka


Jos meidän koti olisi mukana Suomen kaunein koti -ohjelmassa, punaisen maton paikka olisi varmaan juuri tuossa makuuhuoneen sängyn päädyssä. Vaikka tuo meidän olkkari ei ihan täysin silmää miellytäkään tällä hetkellä, pidän näkymästä pariovien läpi olohuoneeseen. Kirjat sen varmaan tekevät niin miellyttäväksi. Nyt ei kuitenkaan ollut tarkoitus puhua kodin lempipaikasta, vaan ihan konkreettisesti juuri siitä, punaisesta matosta.

Olen jo ikuisuuden haaveillut punasävyisestä, itämaisesta matosta meidän kotiin. Tosin en tiennyt, minne sellainen meillä sopisi, mutta se nyt on sivuseikka, kun haaveilusta on kyse. Makuuhuoneeseen on myös ollut tarkoituksena hankkia uusi matto jossain vaiheessa. Meni hetki, ennen kuin tajusin yhdistää nämä kaksi - miksipä makuuhuoneeseen ei sopisi punainen, itämaistyylinen  matto?! Noh, aidon itämaisen vintagematon löytäminen edullisesti vaatisi melkein lottovoittajan tuurin ja uutena ostaminen taas pienen lottovoiton, joita kumpaakaan nyt ei ole itselle jostain syystä suotu. Niinpä olen etsiskellyt itämaistyylisiä mattoja sitten muualta. Hobby Hallista löytyi lopulta kiva ja sopivan suuri Buhara-viskoosimatto, jonka tilasin kotiin.

Matto on aivan ihana ja ehdottomasti aion sen pitää, mutta huomaan, että se vaatii pikkuisen totuttelua ja sulattelua. Suuri ja voimakkaan värinen matto antaa huoneelle ihan uudenlaisen ilmeen, juuri kun silmä on ehtinyt tottua vanhaan. Hienoisesta outoudesta huolimatta tämä tuntuu silti hyvältä ja ihan oman näköiseltä jutulta. Haavevalaisin sopisi tuonne nyt entistä paremmin. Pidän erityisesti tuosta näkymästä, kun maton kulma pilkistää näkyviin eteisestä olohuoneeseen tullessa. Sen myötä huomaan, että nyt olohuoneenkin suunnitelmat alkavat mielessäni äkkiä selkeytyä. Tähän asti kun ne ovat olleet lähinnä vain haparoivia ajatuksia, jotka vaihtuvat lennosta ihan toisiin. Ihan vielä ei vihreää valoa olkkarin tapettien repimiselle tullut, mutta kyllä se sieltä vielä tulee! ;)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...