30. syyskuuta 2016

Kuukausi ilman sokeria

Puhutaan välillä vähän muusta, kuin sisustamisesta, koska se aihe kyllästyttää just nyt tosi paljon! :D Olenkin täällä blogissa jo aiemmin maininnut päätöksestäni jättää sokerin syönti. Tarkennetaan nyt heti alkuun, että puhutaan siis lisätystä, valkoisesta sokerista. Hedelmiä ja marjoja syön erittäin hyvällä omallatunnolla edelleenkin. Se oli elokuun viimeinen päivä, Facebook-päivitykseni mukaan. Joku oli tuonut töihin pullaa ja söin. Ärsytti ja kyllästytti aika paljon ja illalla puolihuolimattomasti taisin tokaista, että vois lopettaa koko sokerin. Siitä se lähti, ilman sen kummempia ennakkovalmisteluja. Takana on nyt siis tasan kuukausi ilman sokeria. Olen ajatellut sen niin, että nyt aluksi ihan totaalisesti kokonaan ja myöhemmin voin sitten spesiaalitilanteissa syödä hiukan, jos siltä tuntuu. Voihan se olla, että pärjää ilmankin. Niitä tilanteita on tulossa tässä marraskuun alusta lähtien muutamia: lapsen syntymäpäivä (ehkä kyllä pystyisi skippaamaan kakun syönnin?), firman pikkujouluristeily (ei pysty, koska viini!;)), ystävän häät Hampurissa (en oo ikinä käyny Saksassa) ja lopuksi tietysti joulu (Brunbergin tryffelit). Joulu minua hiukan jännittää, mutta muuten en ajatellut asiasta stressata. Pitää vain pitää huoli, ettei lähde lapasesta. Ei varmaan ainakaan risteilyllä lähde. Ei.

No mitenkä on sitten mennyt? Pakko sanoa, että hyvin, tosi hyvin. Olen jopa yllättynyt siitä, kuinka hyvin! Semmoisia "revinhiuksetpäästänijakuolenihanjustnyt"-tilanteita ei ole ollut kuin ehkä kerran, joka onneksi meni nopeasti ohi. Se, että olen kertonut asiasta suoraan läheisille, huudellut somessa ja töissä, on auttanut. Voi sitä kettuilun määrää, minkä osakseni saisin, kun joku näkisi minun sortuvan! :D On niitä "ei me kerrota kenellekään" -kommenttejakin tullut, mutta sepäs siinä onkin: suurimpana motivaattorina tällä kertaa toimii se, että on vahva halu näyttää ihan vain itselleni, että pystyn tähän. Kenestäkään muusta se ei ole kiinni.

Hyvin nopeasti sokerittomuus laajeni vähän suurempaankin elämäntaparemonttiin. Sokerin myötä luonnollisesti pois jäi myös alkoholi, eli viinit ja siiderit. En tosin ole mikään suurkuluttaja ollut ennenkään, mutta mikäs onkaan ollut sen mukavampaa, kuin nauttia lasi tai kaksi hyvää viiniä työviikon päätteeksi, tai kylmä siideri saunan jälkeen. Leivän syöntiä olen vähentänyt, mutta muuten olen syönyt ihan tavallisesti, normaalia kotiruokaa. Nyt haasteena olisi vähentää lihan syöntiä, eli opetella tekemään enemmän kasvisruokia. Oma soija-allergiani asettaa tähän pikkuisen rajoitteita, mutta onneksi on muitakin vaihtoehtoja. Muutaman kerran olen herkutellut viikonloppuna sipseillä, mutta nyt olen jättänyt nekin pois. Koiran kasvaessa lenkit ovat pidentyneet ja nykyisin tulee päivittäin tehtyä ainakin reipas tunnin kävelylenkki. Pari viikkoa sitten lisäsin yhtälöön vielä juoksun, joka on lähtenyt sujumaan taas pitkän ajan jälkeen aika kivasti. Täällä päin onneksi kadut ovat iltaisin hiljaisia ja illatkin jo pimenevät, niin saa ihan rauhassa puuskuttaa menemään :D Kunpa saisin nyt tahdin pidettyä yllä. Salillekin haluaisin, mutta en oikein meinaa uskaltautua minnekään yksin, vaikka tiedän, että se on ihan typerää. Näiden lisäksi olen kiinnittänyt huomiota veden juomiseen ja siihen, että ehtisin iltaisin ajoissa nukkumaan.

Onko sitten tapahtunut muutoksia tämän kuukauden aikana? Luonnollisestikin tietysti on. Tärkeimpänä se, että tunnen jaksavani paremmin tällä hetkellä melko stressaavaa arkea ja vanne kiristää päätä vähän vähemmän. Olen myös löytänyt uudelleen sen fiiliksen, että kun ihan tosissaan kaikki harmittaa ja on paha mieli, lenkille lähtö auttaa tyhjentämään päätä ja piristää oikeasti. Kaikista kivointa kuitenkin oli kuulla, että olen onnistunut motivoimaan yhden ihmisen samanlaiseen elämätaparemppaan. Siitä tuli tosi hyvä mieli. Fyysisiä muutoksia on ainakin paremmin voiva iho ja pienempi pöhötys kasvoissa :D Vaa'alla en alussa käynyt, vaikka olisi ehkä kannattanutkin. Joka tapauksessa housut ovat alkaneet lököttää ikävästi(?) ja elokuussa H&M:ltä tilaamani pahasti kinnannut pusero ei kinnaa enää. Muutama kilo on siis saattanut lähteäkin! Tästä on hyvä jatkaa, kuukausi vielä tiukalla linjalla ja sitten on tiedossa hiukan herkuttelua!

21. syyskuuta 2016

Ei etene!

Plääh. Julkaisin tuon edellisen postauksen Facebookissa saatesanoin "etenee!" ja lisäsin vielä iloisen hymiön perään. No nytpä ei kyllä etene ei. Olen tuijotellut noita värilastuja seinässä nyt muutaman päivän ja alkanut epäröidä. Olen tuijotellut niitä aamulla, päivällä, illalla, pilvisellä säällä, aurinkoisella säällä ja kaikilla mahdollisilla valoilla. Otin ne jopa mukaani töihin ja siinä ne työpöydälläni nätisti rivissä minua takaisin katselivatt. Olen alkanut pelätä, että lopputulos on ankean ysärimäinen ja päässäni selkeänä ollut mielikuva on alkanut hämärtyä. En osaa valita oikeaa sävyä ja tajuan, että väärällä sävyllä mennään todella pahasti metsään. Onko sininen sittenkin huono valinta, vaikka Pinterest-kansioni on täynnä upeita sinisiä makuuhuoneita? Turvautuisinko sittenkin tuttuun ja turvalliseen valkoiseen? Samalla mietin, että miksi ihmeessä ylianalysoin ja otan niin paljon stressiä asiasta. Maaliahan se vain on!


19. syyskuuta 2016

Remontti-inspiraatio!

Viikonloppuna se sitten alkoi ihan toden teolla, nimittäin makuuhuoneremppa. Tässä aiemmassa postauksessa jo pohdiskelin tulevaa remonttia, mutta pelkällä pohdiskelulla ja haaveilulla ei tunnetusti valmista tule, joten ei auttanut kuin ryhtyä hommiin. Irrotin tapetit päätyseinältä muutamassa tunnissa, vaikka olen jahkaillut sitä ties kuinka kauan. Irtosivat onneksi helpolla. Joitakin kohtia on hiukan tasoitettava, mutta aika vähällä pääsen.

Haaveilin, ja haaveilen edelleen tapetista tähän huoneeseen, mutta koska rahanmenoa on tällä hetkellä enemmän kuin tarpeeksi, on remonttiin käytettävä budjetti minimaalisen pieni. Siispä pääsen jälleen maalaushommiin. Se ei haittaa, sillä en ole muutenkaan löytänyt huoneeseen sellaista tapettia, joka kunnolla kolahtaisi. Pääasia on saada huone käyttöön, sillä nykyinen tilanne ahdistaa jotenkin tosi paljon. Minua lähinnä :D Vietän tänään vapaapäivää, joten pyöräilin äsken läheiseen maalikauppaan hakemaan värilastuja. Tuolla ne nyt on teipattuna seinään odottamassa lopullista päätöstä. Sitten pyöräilen takaisin ostamaan maalit ja tasoitteet. Olisipa ihana päästä muuttohommiin jo ensi viikonloppuna!

Pinterest on ollut viime aikoina taas ahkerassa käytössä, kun olen pinnaillut kuvia, joissa on silmää miellyttäviä juttuja. Löysinkin kuvan, jossa kaikki on kohdallaan: tummat seinät, tunnelma, hotellimainen ylellisyys. Minibudjetista johtuen en voi juurikaan hankkia uusia asioita, kuten yöpöytiä tai valaisimia, joten on pärjättävä toistaiseksi jo olemassa olevilla jutuilla. Tässä on kuitenkin se fiilis, jota lähdetään hakemaan. Katsotaan sitten mitä tulee.

Kuva: Pinterest

14. syyskuuta 2016

Kodikkuutta kirjoilla


Tänne uuteen kotiin muutettaessa minulla oli sellainen ajatus, etten halua täyttää kaikkia nurkkia tavaroilla, vaan vein suurimman osan muuttolaatikoissa suoraan vintille. Ajattelin, että sieltä sitten pikkuhiljaa käyn niitä läpi ja joko laitan kiertoon tai etsin niille paikan. No, kuten arvata saattaa, suurin osa on edelleen siellä niissä muuttolaatikoissaan.


Kirjojani olen kuitenkin kaivannut kovasti. Vanhassa kodissa ne olivat olohuoneessa vitriinikaapissa, joka nyt täällä menikin keittiöön. Ensin ajattelin, ettei tänne hyllyä edes mahtuisi, mutta kesän mittaan aloin katsella seiniä vähän uusin silmin. Eihän kirjahylly loppujen lopuksi vaatisi kovin paljoa tilaa ympärilleen. En ole oikein viihtynyt tässä meidän olohuoneessa, mutta olen syyttänyt siitä paljolti tuota tapettia. Ehkä se on kuitenkin ollut sen lisäksi muutakin: kodikkuuden ja persoonallisuuden tunne on täältä jotenkin puuttunut.

Tukeva mäntyhylly kulkeutui meille erilaisten onnenkantamoisten saattelemana ihan ilmaiseksi ja sai pintaansa valkoisen maalin. Itseasiassa vasta pohjamaalin, sillä JDL:n kalkkimaalit olivat kaupasta lähes loppu. Tehtaalla on ilmeisesti kesälomien vuoksi toimitusvaikeuksia ja joudun odottelemaan haluamaani sävyä. En ole tutkinut nettikauppojen valikoimia vielä, mieluitenhan sitä tukisi paikallista yrittäjää. En tietenkään malttanut olla jo järjestelemättä kirjoja hyllyyn, vaikka nyt joudunkin tekemään tuplasti töitä, kun maalaan sen uudestaan :D No, ei auta, halusin kokeilla tätä värijärjestystä, johon sain idean vanhan ystäväni Instagram-kuvasta. Siellä ne nyt ovat kaikki klassikkoteokseni Fifty Shadesista Twilightiin. Näyttää aika kivalta ja huoneen kodikkuus ainakin lisääntyi huimasti. Tapetit joutavat edelleen vaihtoon, sillä vieläkin haaveilen tummasta olohuoneesta. Mutta siihen asti näitä on nyt taas pikkuisen helpompi kestää. Viimeisessä kuvassa muuten näkyy mäyräkoira ihan omassa elementissään.

9. syyskuuta 2016

Lasagne - täydellinen viikonloppuruoka


Lasagne on ihan klassikko, täydellinen sunnuntairuoka. Se on varmaan mun ihan lemppareista lempparein ruoka, ollut aina! Kotona meidän isä teki aina maailman parasta lasagnea, sittemmin on pitänyt opetella itse (mutta saa kyllä edelleen kutsua lassepäivinä kylään, vinkvink vaan...). Monenmoista ohjetta on tullut kokeiltua, mutta sitten tuli Safkaa-kirja, jonka ohjetta mukaillen olen tehnyt lasagnen jo monen vuoden ajan. Alkuperäisestä ohjeesta olen jättänyt pois porkkanan, sellerin ja herkkusienet, sekä vaihtanut kokonaiset säilyketomaatit tomaattimurskaan. Timjamin olen korvannut basilikalla ja rosmariinia olen laittanut vain vähän. En myöskään ole koskaan hauduttanut kastiketta uunissa paria tuntia, malttamaton kun olen. Sen sijaan olen haudutellut liedellä kattilassa n. tunnin. Kirjan ohjeesta on omaan käyttööni vakiintunut seuraavanlainen versio.


LASAGNE

2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
4 valkosipulin kynttä
800 g naudan jauhelihaa
2 tlk tomaattimurskaa
~1,5 dl punaviiniä
mustapippuria
suolaa
basilikaa
rosmariinia
laakerinlehtiä

lasagnelevyjä
250 g emmentalraastetta


Bechamel-kastike:
50 g voita
50 g vehnäjauhoja
1 l täysmaitoa
suolaa
muskottipähkinää
valkopippuria

Pilko sipulit ja valkosipuli, kuullottele niitä oliiviöljyssä pannulla. Lisää jauheliha ja kypsennä. Lisää tomaattimurska ja punaviini, sekä mausteet (itse siirrän kastikkeen tässä välissä kattilaan, sillä paistinpannuni on liian pieni). Anna hautua rauhassa kannen alla, mitä kauemmin, sen parempi.

Valmista valkokastike sulattamalla voi kattilassa ja lisää sekaan jauhot. Anna kypsyä hetken ja lisää sitten joukkoon valmiiksi lämmitetty maito, vähän vähän kerrallaan ja välillä sekoittaen. Kiehauta ja mausta, varo pohjaanpalamista! ;)

Kasaa lasagne oliiviöljyllä voideltuun reilun kokoiseen uunivuokaan seuraavasti: pohjalle valkokastike, sitten lasagnelevyt joiden päälle jauhelihakastiketta ja valkokastiketta ja jälleen lasagnelevyt, jne. Päällimmäiseksi jää lasagnelevyt ja niiden päälle kerros valkokastiketta ja juustoraaste. Kypsennä 180°, 45 minuuttia. Uunista ottamisen jälkeen anna "levätä" vielä 15 minuuttia. Tarjoile salaatin kera. Ja punaviinin. Jos et olisi sokerilakossa. Nyyh.

8. syyskuuta 2016

Viimeiset kuvat murheenkryynihuoneesta


No taitavat kyllä oikeastaan olla myös ensimmäiset, ja syystä. Kyseessä on siis olohuoneen vieressä oleva huone, jonne olkkarin pariovet johtavat. Minun oli tarkoitus käydä ensin olohuoneen tapettien kimppuun, mutta tulinkin siihen tulokseen, että on parempi aloittaa tästä huoneesta. Täällä tapettia on vain yhdellä seinällä, joten sen poistaminen lienee helpompi homma. Noh, vähän kurkkasinkin jo tapetin alle, kuten tuosta yhdestä kuvasta voi huomata.

Tykkään tosi tosi paljon meidän yläkerran makuuhuoneesta, mutta alusta asti tiesin, että haluan nimenomaan tästä huoneesta makuuhuoneen. Koska A) vaatekaapit ja B) pariovet ja C) ei tälle huoneelle muutakaan järkevää käyttöä ole. Tämä toimisi hyvin ruokasalina, jos tästä olisi kulku keittiöön, mutta koska se on laitettu aikanaan umpeen ja tilalle vaatekaapit, on tämä selkeästi vain makuuhuone. Nykyisellä kokoonpanolla tämä on toiminut lähinnä pyykkihuoltohuoneena, kukaan ei täällä koskaan oleskele eikä työskentele ja aika ajoin sohva meinaa hautautua vaatteiden alle. Ovet ovat aina kiinni ja tuntuu kuin asuisimme oikeastaan vähän kuin pienessä yksiössä, kun arkielämä keskittyy lähinnä keittiö-kylpyhuone-olohuoneakselille. Ja eihän siinä ole mitään järkeä! En myöskään tykkää siitä, että olohuoneesta kauniiden pariovien läpi katsoessa näkyy vain epämääräisiä kalusteita ja sotkua (kuvia varten vaateröykkiöt on luonnollisesti siivottu).

Nyt olen saanut meidän neidiltä siunauksen muuttaa tänne alakertaan sillä ehdolla, että hän saa meidän yläkerran makuuhuoneen omakseen. Hänen huoneensa on mielestäni tosi ihana, mutta jos hän haluaa muuttaa, niin muuttakoon sitten :) Täytyykin ehtiä hänen nykyistä huonettaan kuvailemaan blogiin ennen muuttoa. Siitä huoneesta tuleekin sitten oleskelu / työ / vierashuone. Sellainen, jossa saa touhuilla ja työskennellä rauhassa, ja jättää työt välillä lojumaan jos siltä tuntuu.

Eipä muuta, kuin tuumasta toimeen. Minulla on selkeä visio päässäni tästä huoneesta ja siitäpäs ei tulekaan mikään viileän vaalea valkoinen skandinaavi, vaan tumma ja hehkuva ja ylellinen! Heh. Väri minulla on siis jo mielessä, mutta tuleeko huoneeseen tapetti vai maali, jää nähtäväksi. Tapettia toivoisin ehdottomasti, mutta toistaiseksi en ole löytänyt sellaista, joka aiheuttaisi ihastuksen huokaisuja. Eiköhän sellainen löydy. Sormet syyhyää jo tapettia repimään, joten nyt ei muuta kuin hommiin! :)

P.S. Näissä kuvissa näkyy myös tuo kalkkimaalattu klaffipöytä. Se vaatii pikkuisen vielä viimeistelyä, mutta näyttää jo paljon paremmalta kuin ennen.

5. syyskuuta 2016

Vaniljainen omenasose (sokeriton)


Jatketaan vielä toisella omenapostauksella, kun näitä omenoita nyt tuli haettua ja monella varmasti pihapuut notkuvat omenoista. Sokeritonta elämää on nyt takana kokonaiset viisi (5) päivää! :D Aika kivutonta on ollut, hiukan yllättäenkin. Olen siis melkoinen karkki-, suklaa- ja kakkuaddikti, ja odotin ehkä paljon pahempaa. Sokerittomuudesta isnpiroituneena teinkin nyt omenasosetta jugurtin ja rahkan kanssa syötäväksi. Sokeroituja jugurtteja, smoothieita ja hilloja en ole muutenkaan syönyt, joten olen kyllä tottunut kirpeämpiin makuihin jo valmiiksi, enkä esimerkiksi jugurttiin edes kaipaa sokeria. Ongelmana on juurikin nuo herkut, joista olisi ihan hyvä päästä eroon. Maustoin soseen vaniljalla ja kanelilla, ja lisäsin joukkoon chia-siemeniä tuomaan hilloon hyytelömäistä koostumusta. Tästä tuli kyllä hyvää. Itse en jaksanut kuoria omenoita, mutta jos haluat sileämmän tuntuista sosetta, kannattaa ne kuoria. Niin ja joo, kannattaa muistaa noukkia ne vaniljatangon puolikkaat pois ennen soseuttamista... :)

VANILJAINEN OMENASOSE (sokeriton)

omenoita
vettä
1 tl kanelia
1 vaniljatanko
2 rkl chiasiemeniä

Pese (ja kuori halutessasi) omenat ja poista niistä siemenkodat. Pilko paloiksi ja täytä kattila kukkuroilleen omenoita. Lisää kattilan pohjalle noin 5 cm verran vettä. Halkaise vaniljatanko ja poista siitä veitsellä siemenet. Lisää siemenet, tangot, kaneli ja chiasiemenet kattilaan. Keitä kunnes omenat pehmenevät ja lisää tarvittaessa vettä. Lopuksi soseuta esimerkiksi sauvasekoittimella. Itse käytin kolmen litran kattilaa ja valmista sosetta tuli n. 2,5 litraa. Osan purkitin ja loput laitoin pakastimeen.

4. syyskuuta 2016

Fridan valokuvauskurssilla Sisustustalo Kodinonnessa


Meitä raumalaisia hemmoteltiin torstaina, kun Koti kaupungin laidalla -blogin ihana Frida tuli pitämään kuuluisaa valokuvauskurssiaan Raumalle Sisustustalo Kodinonneen. Uusia asioita tuli opittua ja vanhatkin tuntuivat menevän nyt paremmin perille, kun joku toinen ne juurta jaksaen selitti. Lisäksi sain paljon uusia oivalluksia ja ideoita. Oli huikean kiva ilta ja ihanaa kuvattavaa Kodinonnessa olisi riittänyt vaikka kuinka paljon. Samalla oma ostoslistakin paisui ainakin kilometrin pituiseksi, vaikka yritinkin keskittyä itse asiaan, eli kuvaamiseen. Mutta erityisesti ihania astioita sieltä kyllä bongailin ja niitä on palattava tutkimaan vielä uudestaan paremmalla ajalla. Vuoden 2015 sisustusliikkeeksi valittu Sisustustalo Kodinonni sijaitsee Vanhan Rauman sydämessä Kauppatorin laidalla. Liike on paitsi pullollaan kaikenlaista ihanaa, se tarjoaa myös sisustusneuvontaa ja verhosuunnittelua, sekä ompelupalvelua.

3. syyskuuta 2016

Sokeriton omenapaistos ja vaniljakastike


Joka syksy odotan omenoiden kypsymistä ihan erityisellä innolla. Se johtuu siitä, että olen allerginen raa'alle omenalle, mutta näitä kotimaisia pystyn syömään ilman oireita. Se on ihanaa, omenat on herkkua. Simolan pihalla ei kasva omenapuita, mutta vanhemmillani kasvaa, ja sieltä raahasinkin taas mukanani pari säkillistä omenoita.

Minulla on sellainen, jo vähän perinteeksi muodostunut tapa tehdä aina syksyisin omena-aikaan kaura-omenapaistosta vaniljajäätelön kanssa. Tänä vuonna kävi kuitenkin niin, että ennen kuin sain aikaiseksi hakea omenat, olin päättänyt alkaa sokerilakkoon. Tästä voisin kirjoitella enemmänkin jossain vaiheessa, mikäli se teitä kiinnostaa. Omenapaistosta oli silti saatava, joten päädyin tekemään sen ilman sokeria. Jäätelö jäi nyt saamatta, mutta löysin hyvän ja helpon ohjeen sokerittomaan vaniljakastikkeeseen Antipastaa-blogista. Eihän tämä nyt kunnon sokeriherkulle vedä vertoja (vähän varmaan vieroitusoireet päällänsä:)), mutta hyvää oli, suosittelen!

Kävin muuten torstaina pienellä valokuvauskurssilla, josta on tulossa juttua ihan pian. Näissä
kuvissa olen yrittänyt ottaa käyttöön kurssilla oppimiani uusia asioita.


KAURA-OMENAPAISTOS (sokeriton)

10 omenaa (pientä)
100 g voita
3 dl kaurahiutaleita
kanelia

Kuori ja paloittele omenat ja laita ne voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle kanelia. Sulata voi ja sekoita kaurahiutaleet joukkoon. Kaada seos omenoiden päälle. Paista 200 asteessa 25-30 minuuttia.

Ohje sokerittomaan ja helppoon vaniljakastikkeeseen löytyy Antipastaa-blogista.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...