23. elokuuta 2016

Kiireisen päivän nopea pastakastike


Pitkän viikonlopun jälkeen alkuviikko tuntuu vähän tahmealta siitä huolimatta, että on nukkunut hyvin ja saanut vielä harrastaa lempiharrastustaan, eli tietysti shoppailua! Sää ei ainakaan yhtään lisää innostusta. Syksy alkoi näemmä ihan käsi kädessä koulun kanssa. Tahmaisia päiviä helpottaa kuitenkin aina hyvä ruoka, erityisesti suht vähällä vaivalla syntyvä sellainen. Tässä siis tuleepi yksi herkullinen ja nopea kastikeohje pastalle, tai miksei vaikka perunallekin.


SAVUKINKKUKASTIKE PASTALLE

1 rkl öljyä
1 pss (230 g) savukinkkua (esim. Pouttu Savusuikale)
1 paprika
2 rkl punaista pestoa
2 rkl Koskenlaskija Ruoka
1 dl kermaa
2 dl vettä
mustapippuria
(suolaa)

Pilko paprika ja kuullottele sitä hetki öljyssä pannulla. Sekoita joukkoon kinkkusuikaleet Lisää muut aineet ja anna kiehua kymmenisen minuuttia. Lisää tarvittaessa suolaa. Tarjoa pastan, esimerkiksi spaghetin kanssa!


18. elokuuta 2016

Iltatee

Havahduin tässä siihen, että elämä kolmasluokkalaisen kanssa on tällä hetkellä aika ihanaa. Jotenkin seesteisempää kuin ennen. Tämä on kyllä ihan tervetullut vaihe, ehtii sitten taas valmistautua siihen seuraavaan... Vaikka meillä ei enää eletäkään sitä sellaista pikkulapsiaikaa, kun sai aina huokaista helpotuksesta illalla lapsen vihdoin ja viimein nukahdettua, sitä silti edelleen on pikkuisen että huh, kun ipana on saatu sänkyynsä ja itse saa sen pienen oman hetkensä :D

Innostun aina säännöllisen epäsäännöllisesti teenjuonnista. Vannoutunut kahviaddiktikin nauttii, kun saa iltaisin talon rauhoituttua eteensä höyryävän mukillisen teetä ja hyvän kirjan. Tästä on nyt muodostunut vähän tapa, mutta ei onneksi huono sellainen. Pieni rentoutumishetki ennen nukkumaanmenoa. Löysin Clipperin valikoimista tämän Sleep easy -teen. Se on luomuyrttitee, jonka sanotaan voivan edistää unensaantia. En tiedä, voi olla että toimiikin. Ainakin se maistuu hyvältä :)

16. elokuuta 2016

Lukunurkkaus

Rakastan yli kaiken lukemista! Elämä tosin välillä rajoittaa rakkauttani, sillä kun alan lukea, haluan sitten myös lukea ja uppotua täysin kirjan maailmaan. Etenkin siis silloin, kun kohdalle osuu jokin todellinen helmi (kuvissa vilahtava Piiat oli sellainen, vei mukanaan 60-luvun helteiseen Mississippiin).Kaikenlaisia velvollisuuksia sitä täytyykin olla...

Luen kyllä sujuvasti keittiön pöydän ääressä tai olohuoneessa TV:n, lasten ja mäyräkoiran mölistessä kilpaa taustalla, mutta joskus on ihanaa vetäytyä omaan rauhaan lukemaan. Tällaisen paikan olen saanut meidän yläkerran makuuhuoneeseen, jossa useimmiten on rauhallista. Ja ainahan voi sulkea oven, jos desibelit lastenhuoneessa kohoavat liian korkeiksi. Vanhojen talojen hyviä puolia ovat jykevät, ääntä eristävät puuovet. Juuri ennen muuttoa ostin Facebook-kirppikseltä edullisesti kaksi vaaleaa nojatuolia, joista toinen pääsi tänne yläkertaan ja näin sain tänne oman pikku lukunurkkaukseni.

Olen viime aikoina innostunut valokuvauksesta ihan tosissani, mutta ei se vain aina suju, kuten toivoisi. Ei näissäkään kuvissa. Opettelua, opettelua vain!

13. elokuuta 2016

Sittenkin tummaa?

On ehkä ihan hyvä juttu, että heti muuttaessa ei ala remppahommiin, ellei se ole välttämätöntä. Facebookin rintamamiestaloryhmässä tunnutaan kovasti aina korostavan, että talossa pitäisi asua vuosi ennen, kuin alkaa remontoimaan (olettaen tietysti, että talo on siinä kunnossa, että siellä pystyy asumaan). Se tuntuu aika järkevältä. Asustella kaikessa rauhassa ja katsoa miten valo kulkee huoneissa eri vuodenaikoina, kuunnella taloa. Eihän se tietysti kaikille sovi ja osa ihmisistä onkin siitä kummallisia, että tietävät aina tasan tarkkaan mitä haluavat ja piste. Itse haahuilen ympäriinsä joka suuntaan osaamatta päättää oikein mistään, kunnes sitten jotenkin palaset aina ajan kanssa loksahtelevat oikeille paikoilleen. Talon rakentaminen olisi minulle varmasti painajaismaista, kun pitäisi tehdä nopeasti juuri oikeita päätöksiä, joita ei kadu heti seuraavana päivänä, tai edes seuraavana vuonna.

Syy miksi tätä nyt mietin, on tuo meidän olohuone (kuvia täällä), jonka remontoimisen haluaisin pikkuhiljaa aloittaa. Tapetin olen sinne jo löytänyt, mutta sitä tulee vain sohvan takana olevalle ikkunaseinälle. Tapetti on harmaa ja siinä on valkoinen kuvio. Harmaa ei ole aivan vaaleanharmaa, mutta ei tummakaan. Ongelma on ollut, että mitä muille seinille sitten tulisi. Olen miettinyt valkoista tai tapetissa olevaa harmaan sävyistä maalia, mutta jotenkin ne tuntuvat tylsiltä. Nyt mietinkin, että jos valitsisi sävyksi reilusti tummanharmaan. Valkoiset kalusteet erottuisivat siitä hyvin, samoin sohvapöytä ja tapetti. Se toisi mukavasti särmää huoneeseen! Myös huoneessa olevat pariovet pääsisivät oikeuksiinsa. Huone on kahden ikkunan ansiosta sen verran valoisa, etten usko siitä tulevan liian pimeä. Sitä paitsi, suurimman osan vuodesta Suomessa on pimeää joka tapauksessa, seinistä riippumatta. Valaistukseen pitäisi siis kiinnitää hyvin huomiota.

Tummanharmaa tuntuisi nyt hyvältä, paremmalta kuin muut tähänastiset suunnitelmat. Pikkuisen minua silti epäilyttää, että onkohan se nyt tuo lähestyvä syksy ja talvi, joka saa kaipaamaan tunnelmallisempaa sisustusta ja olenko sitten kevään tullen maalamassa seiniä taas valkoisiksi :D No, maalaminen on onneksi suht vaivatonta. Pinterestistä keräilin joitakin kuvia tukemaan ideaani ja kyllähän tuollainen tumma harmaa melko tyylikkäältä näyttäisi. Osa kuvista on ihan muita kuin olohuoneita, mutta tunnelma on oikeanlainen.


Kaikki kuvat: Pinterest

10. elokuuta 2016

Simo 1 vee

Mäyräkoira Simo, viralliselta nimeltään Hännänhuipun Kuka Muu Muka, viettää tänään merkkipäiväänsä. Juhlia hän viettää perhepiirissä maksalaatikkokakun, nakkien, extrapitkän lenkin ja pallonheiton merkeissä. Jännityksellä odotan, montako kakkua joudumme tekemään, että saamme otettua hänestä virallisen 1-vuotispönötyskuvan.

koira mäyräkoira koiranpentu

Muutama sana Simosta. Hän muutti meille viime vuonna lokakuun alussa. Koiran hankinnasta oli aina silloin tällöin ollut puhetta, mutta en oikein tahtonut innostua asiasta. Liikaa vaivaa, liikaa sotkua, liikaa kuolaa, liikaa karvoja, liikaa hälinää ja liikaa syötyjä asioita. Jonkinlaista väsytystaistelua silti minua vastaan käytiin. Mies halusi metsästyskoiraa, ehdotti kaikenlaisia rotuja, jotka poikkeuksetta olivat liian isoja ja liikaa kaikkea jo edellä mainittua. Ei, olin enemmän kissaihminen, ehdottomasti. Yhtenä päivänä se sitten kuitenkin jotenkin kolahti: mäyräkoirahan on metsästyskoira! Aloin varovaisen kiinnostuneesti googletella rotua ja mitä enemmän luin, sitä enemmän viehätyin. Ystävällinen, leikkisä, hauska, älykäs, mutta erittäin itsepäinen. Monipuolinen metsästyskoira, mutta myös hyvä seura-& perhekoira. Sopivan kokoinen, ei liian pieni, mutta ei suurikaan, mitä nyt egoltaan. Seuraavan kerran, kun koiranhankinta tuli puheeksi, kieltäytymisen sijaan ehdotinkin mäyräkoiraa, vaikka kokemattomana ja osaamattomana koko homma edelleen epäilytti. Ensin ajatus torjuttiin, mutta jonkin ajan päästä huomasin, että olimmekin ihan vakavissaan miettimässä asiaa. Nakkikuume oli nousemassa.


Löytyi kasvattaja, jolla oli vapaana yksi urospentu. Ajattelin, että meille varmaan vain naurettaisiin kun oltiin ihan uunoja koira-asioissa, mutta ei ollenkaan. Sovimme, että menisimme katsomaan pentua, mutta vain katsomaan. Eihän koiraa voisi ottaa kesken asunnon myynnin ja sitä seuraavan muuttorumban. Muutenkin kaikki oli vähän epävarmaa. Facebookiin ilmestyi kuvia pennusta, yhden yllättäen tulleen asuntonäytön ajan värjöttelimme taloyhtiön pihapiirissä ja pyörittelimme koiran nimiä. Simo olis kiva. Mies toi kauppareissulta mukanaan kantokopan. Ja minä tiesin, että ei me sitä vain katsomaan mennä.


Ja niin se pieni rääpäle muutti meille. Hassun näköinen lyhytjalkainen otus, joka sekunnin sadasosassa voitti vannoutuneen kissaihmisen puolelleen. Ensimmäiset päivät kuluivat vauvahuuruissa pentua tuijotellen ja töissä ollessa odotin, että pääsisin kotiin katsomaan pikkuista Simoa. "Koira ei sitten nuku sängyssä!", vannotettiin kuorossa. Ensimmäisenä yönä koira nukkui sängyssä ja siellä se nukkuu edelleen, useimmiten minun peittoni alla. Talvella se on kyllä varsin kätevä lämmitin. Hot dog.


Yksivuotias Simo ei ole enää mikään rääpäle, vaan komea, sulavalinjainen ja vikkelä mäyräpoika, jonka lempipuuhaa on varastaa milloin mitäkin palvelijoille kuuluvaa omaisuutta ja juosta sitten karkuun perässä juoksevia, huutavia ja kiroilevia ihmisiä. Käytännössä ainoa tapa saada omaisuutensa takaisin ehjänä, on houkutella koiraa erilaisin herkkupaloin. Ja kyllähän se pirulainen sen tietää. Luokse tullaan jos nyt sattuu sillä hetkellä huvittamaan ja ainahan ei huvita. Yleensä ei. Paitsi jos mennään lenkille  / metsään  / kakalle / pupuja etsimään / kotiin / grillaamaan / syömään nakkia. Mäyräkoira kyllä tottelee silloin kun sille on siitä hyötyä. Älykäs ja itsepäinen. Niin, niistähän minä viehätyin


Edelleen olen samaa mieltä siitä, että koirasta on liikaa vaivaa, liikaa sotkua, liikaa hälinää ja kaaosta, mutta enpä tuota mihinkään vaihtaisi. Kuolaa se ei onneksi juurikaan (paitsi jos satut syömään jotain), eikä lyhytkarvaisesta älyttömiä määriä lähde karvaakaan. Naurettu on enemmän kuin itketty ja sehän on aina positiivista se. Simo ei ehkä tehnyt kissaihmisestä koiraihmistä, mutta teki se minusta kuitenkin ehdottomasti mäyräkoiraihmisen. Se on semmoinen, joka kiljahtelee oudosti aina nähdessään mäyräkoiria. Aina.


Simon ansiosta meillä ei ole enää ainoatakaan ehjää koristetyynyä tai iPadin laturia, muutama villatakki ja muu vaate on saanut pientä osumaa, samoin jokunen lattialista. Miehen feikkicrocsit (kolmet) on syöty, mutta siitä nyt ei varsinaisesti voi koiraa moittia. Koululaisen äidinkielen kirjan hän on lukenut uuteen uskoon, samoin Sofi Oksasen Norman. Ja yhden Leena Lehtolaisen. Mutta ehkä hän on vain intellektuelli. Muutaman harmaan hiuksen olen saanut, loppupeleissä yllättävän vähän. Olen kuullut ja nähnyt kuvia pahemmistakin tuhoista. Pusuja ja rakkautta tällä koiralla riittää rajattomasti, ja se auttaa kyllä antamaan anteeksi monenmoisia koiruuksia. Senkin se taitaa tietää, ovela kun on. Sitäpaitsi kasvattaja lupasi, että kaksivuotiaana mäyräkoiralle kasvaa aivot. Siihen on enää vuosi ja siihen minä luotan

8. elokuuta 2016

Rintsikan minikylpyhuone

Hauskaa huomenta ja maanantaita. Kurkataan tänään meidän talon kylpyhuoneeseen. WC- ja kylpyhuonetilat ovat tässä rintamamiestalossa jakautuneet juuri niin kuin näissä usein on, eli yläkerrassa on pikkiriikkinen WC, niin pieni, että jos oikein kovasti meinaa lihoa, joutuu ennen pitkää peruuttamaan sinne sisään. Kellarikerroksessa on sauna ja kylpyhuone, ja keskikerroksessa pieni kylpyhuone. Kellarin kylpytilat on ilmeisesti 90-luvulla remontoitu ja ne kaipaisivat jo päivitystä. Jossakin lähitulevaisuudessa meillä on kai väistämättä edessä salaojaremontti, jonka jälkeen kylpytilojen uusiminenkin tulee ajankohtaiseksi. Ehkä jossain vaiheessa kuvailen sielläkin, vaikka tila ei esteettistä silmää juuri miellytäkään. Pientä faceliftiä siellä pystyisi kuitenkin helposti tekemään isompaa remonttia odotellessa.

Keskikerroksen kylpyhuone taas on remontoitu kaksi vuotta sitten. Se on pieni ja kompakti, mutta ihan kohtalaisen toimiva ja kaunis. Laskutilaa kaipaisin enemmän, mutta en tiedä miten sitä saisi lisää. Säilytystilaakin on niukasti, joten täällä voi säilyttää ainoastaan tärkeimmät purkit ja purnukat, harvemmin käytetyt tuotteet säilytetään muualla. Eipä tänne oikein enempää säilytystilaa saisi järkevästi mahdutettuakaan. Pysyypähän purkkikaaos hallinnassa!

Balmuirin huonetuoksu on nimeltänsä Black Tea, ja se on niin hyvän tuoksuinen, että tekisi mieli sijoittaa tällainen vähän joka huoneeseen, ainakin nyt makuuhuoneeseen se sopisi. Tämän ja harmaat pyyhkeet tilasin Balmuirilta aiemmin kesällä. Kylpyhuoneessa suosikkiasiani on ehdottomasti tuo valaistu peili, joka tekee meikkaamisen miellyttäväksi.


kylpyhuone simola balmuir
simola kylpyhuone rintamamiestalo balmuir
kylpyhuone simola rintamamiestalo balmuir
kylpyhuone simola balmuir

4. elokuuta 2016

Uudet hyllyt ja astiaongelma

Onpahan olleet vähän keittiövoittoisia nämä mun postaukset viime aikoina. Varmaan jo alkaa kyllästyttää. Täällä vain niin moni nurkka kaipaisi vielä pientä remonttia tai ainakin sisustamista, niin mieluiten kuvailee sitten näitä ns. valmiita juttuja. Vaikka kyllä nämäkin tässä koko ajan elää ja muuttuu.

Mutta asiaan. Jo heti muutettaessa mietin, että haluaisin avohyllyjä tänne keittiöön. Pinterest ym. on olleet kovassa käytössä, kun inspiraatiota on haettu. Varastossa meillä lojuu vanhoja täyspuisia hyllylevyjä, joita eräs, minua romunkerääjäksi kutsuva henkilö, on tänne meille raahannut. Nappasin sieltä kaksi ja pienen taistelun omatuntoni kanssa käytyäni maalasin ne valkoisiksi. Puolustaudun sillä, että oranssiin taittava lakattu koivu ei vain olisi sopinut tänne. Kai. Ei... Mustat hyllynkannattimet alle ja seinään, Tyytyväinen olen, ja tuo edellisessä postauksessa haaveilemani apupöytä kyllä sopisi tuohon alle ihan mukavasti.

Nyt vain olen uuden ongelman edessä: en omista kovin kauniita astioita! Perus Teemaa ja KoKoa vain, joita paremman puuttessa lätkin tuonne hyllyille. Tarvittaisiin vähän väriä ja kuvioita ja sen semmoista! Mistäs niitä sitten lähtisi etsimään? :D

simola keittiö avohyllyt


2. elokuuta 2016

Apupöytä keittiöön

Aikaisemmassa postauksessani jo kerroinkin, että olen suunnitellut hankkivani keittiön nurkkaan sivupöydän tai apupöydän, miksi sitä sitten haluaakin kutsua. Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi maalata ja asentaa seinälle pari hyllyä, eikä tuo paikalla nyt oleva Expedit-hylly sovi siihen enää senkään vertaa, sillä hyllyt, ja koko keittiö, ovat niin eri tyyliä. Olen etsiskellyt sopivaa pöytää netti- ja livekirppiksiltä, sekä Tori.fi:sta, mutta ei sellaista satu koskaan kohdalle silloin kuin pitäisi. Vanha olisi tietysti kaikkein paras vaihtoehto, minä en vain ole riittävän kärsivällinen odottelemaan sitä oikeaa. Nettikauppojakin olen katsellut, mutta tuloksetta. Nyt kuitenkin selaillessani Elloksen sivuja, siellä osui mukavan näköinen pöytä silmiini. Sopisi mittojen ja tyylinsä puolesta tuohon just hyvin! Tämän otan harkintaan. Halutessaan tuohon päälle voisi asentaa massiivisemman tason.

Lasta tässä tietysti ajattelen, saisi tyttö sitten Barbie-talonsa ;)

kuva
kuva

1. elokuuta 2016

Vaaleanpunaista

No nyt vihdoinkin jälkeen-kuvia näistä kalkkimaalatuista esineistä. Täältä löytyvät ennen-kuvat. Klaffipöydästä minulla ei vielä ole kuvaa, sillä se on edelleen keskeneräinen. Valkoinen maali ei pöydässä käyttäytynytkään aivan odotetulla tavalla, mutta eiköhän sekin vielä valmiiksi saada.

Jakkara ja viinilaatikot sen sijaan saivat pintaansa JDL:n Faded Rose -sävyn. Minun oli ihan pakko saada kokeilla tuota vaaleanpunaista johonkin, ja nämä joutuivat nyt uhriksi. Sävy on ihanan utuinen ja kaunis. Näihin kuviin haalin tarkoituksella erilaisia vaaleita ja vaaleanpunaisia sävyjä, jotta tuo maalin sävy tulisi mahdollisimman hyvin esiin. Paikkansa nämä löysivät nyt toistaiseksi keittiöstä, mutta katsotaan nyt, mihin ne vielä päätyvät.

kalkkimaali jdl vintage chalk paint simola
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...