31. toukokuuta 2016

Makuuhuoneen muutos: Jälkeen

Lauantai-iltana sain tosiaan inspiraation maalata makuuhuoneen seinät valkoiseksi. Sävy on Tikkurilan Paperi ja se on sama, mikä meillä on keittiön seinissä. Keittiössä lopputulos näytti heti hyvältä, makuuhuoneessa taas ei. Lopputulos ei vastannut ollenkaan sitä mielikuvaa, joka minulla oli ollut päässäni, vaan oli kylmä, kolkko ja ankea. Itketti ja ärsytti, yö oli jo pitkällä, hiukset maalissa ja väsytti. Sunnuntaina sain nukkua pitkään peiton alla viihtyvä mäyräkoira kainalossani ja aamulla mieli oli jo parempi. Kun sain ensin pannullisen kahvia, sitten verhot, hyllyt, peitot, tyynyt ja kaikki muut oleelliset tilpehöörit paikoilleen, aloin pikkuhiljaa lämmetä huoneelle. Tapettien köynnökset joutavat vielä vaihtoon. Ostoslistalla on nyt isompi matto, suuri peili ja jokin lipasto / kaappi, joka saisi olla vanhakin. Eli valmistahan täällä ei siis vielä ole, mutta onkohan se ikinä? Tänä aamuna herätessäni auringonpaisteeseen, tykkäsin lopputuloksesta jo tosi paljon.

Aiempi postaus makuuhuoneesta löytyypi siis täältä.


30. toukokuuta 2016

Makuuhuoneen muutos: Ennen

Kirjoittelin aiemmin täällä, kuinka meidän talossa vallitsevana seinien värinä on beige. Näin on myös meidän vanhempien makuuhuoneessa. Päätyseinällä on valkea tapetti, jossa kulkee tuollainen köynnöskuvio sängyn molemmin puolin. Muut seinät on beigeä. Makuuhuone sijaitsee samassa päässä taloa, kuin keittiökin. Huoneessa on kaunis valo ja aamuaurinko osuu tänne ihanasti. Makuuhuoneen ilme tällaisenaan on ehkä pikkuisen turhan maalaisromanttinen omaan makuuni ja kaipaan enemmän selkeyttä ja raikkautta makuuhuoneen sisustukseen. Lauantai-iltana pääsin viimein aloittamaan maalausprojektin ja se jatkuikin sitten yömyöhälle saakka. Inspiraation iskiessä en ehtinyt ottaa huoneesta ihmeempiä valokuvia, joten kaivelin ipadiltani joitakin sieltä löytyneitä räpsäisyjä. Osa näistä on talvella ja eri valoissa otettuja, oli pakko laittaa myös tuo jonain hämäränä talviaamuna sotkuisesta pedistä napattu kuva. Viimeinen kuva on tuorein, noin viikon takaa. Näistä saa jo ihan hyvän kuvan siitä, millainen huone on kyseessä.


25. toukokuuta 2016

Se kaikkein paras raparperipiirakkaohje

Aion tässä pikkuhiljaa tuoda joitakin suosituimpia ruoka- ja leivontaohjeita tuolta vanhan blogin puolelta tänne Simolaan. Näistä ensimmäinen ja tällä hetkellä hyvin ajankohtainenkin, on tämä raparperipiirakan ohje. Odotin, ja odotan edellen kovasti, mitä kaikkea kevään ja kesän tullen puutarhasta alkaa ylös puskea. Toivoin erityisesti raparperia, joten ilo oli kyllä ylimmillään, kun ensimmäiset punaiset nuput alkoivat maasta pilkottaa. Olen jo ehtinyt tehdä kiisseliä ja kertaalleen tätä piirakkaa. On se vain niin hyvää!

 
 

RAPARPERIPIIRAKKA
(pellillinen)

Muruseos:
250 g voita
8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl ruokasoodaa
2 tl vaniljasokeria

Pohjataikinaan lisäksi:
2 dl piimää
1 kananmuna

Täyte:
1 l raparperia paloiteltuna
200 g kermaviiliä
250 g maitorahkaa
2 dl sokeria
2 kananmunaa
3 tl vaniljasokeria

Sulata voi, sekoita kuivat aineet keskenään ja kaada voi joukkoon. Nypi seos murumaiseksi. Ota tästä seoksesta 1/4 toiseen kulhoon talteen. Lisää loppuun (3/4) muruseokseen piimä ja kananmuna, sekoita. Levitä taikina leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Ripottele päälle raparperit ja sekoita loput täytteen ainekset keskenään. Kaada seos piirakan päälle ja ripottele vielä pinnalle loput muruseoksesta. Paista 175 asteessa 45 minuuttia. Voit tarjota piirakan vaniljakastikkeen kanssa, mutta tämä on hyvää myös ilman. Piirakka on ehkä parhaimmillaan oltuaan yön yli jääkaapissa.

23. toukokuuta 2016

Astetta raikkaampi ilme keittiöön

Meidän talon pintojen remontissa on käytetty melko paljon beigeä väriä. Sana "melko" on tosin hiukan aliarviomista, sillä yläkerran aulaa ja lastenhuonetta lukuunottamatta sitä on kaikkialla. Siinähän ei sinänsä ole mitään vikaa ja pinnat ovat poikkeuksetta tosi hyvässä kunnossa koko talossa, mutta jotenkin se on vain vähän tylsä ja pikkuisen tunkkainen. Onni on, että seinät ovat, olohuone ja muutama yksittäinen seinä poislukien, pääosin maalattuja ja värin vaihtaminen on helppoa. Onni on myös melkein naapurissa sijaitseva Maalikauppa, jonne eräänä lauantaina rynnistin viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa ja sain silti hyvää palvelua.

Tylsän beigen sijaan valitsin väriksi niinkin jännittävän värin, kuin valkoisen. Ensimmäiseksi maalitelan alle sai jäädä keittiö. Keittiö on 2009 remontoitu Puustellin keittiö, Kaapit ovat valkolakattua puuta ja vielä erittäin hyvässä kunnossa. Tasoille ja välitilalle haluaisin jossain vaiheessa tehdä jotain, mutta nyt saavat olla näin. Keittiön beiget seinät saivat siis valkoista maalia pintaansa, ja muutos oli ihan huikea! Keittiössä on kaksi ikkunaa, ja sisään tulevan valon määrä moninkertaistui maalin myötä. Astiakaappi vaihtoi samalla paikkaa ja sopii uudelle paikalleen paremmin kuin nyrkki silmään. Tuonne nurkkaan pinnatuolin paikalle olisi jotain säilytyskalustetta tarkoitus tuoda, kunhan sopiva tulee vastaan. Myös tuolit toivon mukaan lähtevät pian vaihtoon. Simo-mäyräkoira majailee keittiössä päivisin meidän ollessa töissä, joten siitä syystä täällä ollaan toistaiseksi ilman mattoa.

Ei minulla ainakaan tietoisesti ole tarkoituksena tehdä tästä täysin mustavalkoista kotia, mutta katsotaan nyt sitten miten tämä homma tästä etenee. Minä aina ihastellen katselen kuvia ihmisten värikkäistä kodeista ja huokailen, että olisipa minullakin tuollaista. Silti oma mieli ja sielu tuntuu parhaiten rauhoittuvan valkoisen, mustan ja harmaan keskellä, aivan kuin tässäkin keittiössä olisi nyt pikkuisen helpompi hengittää.

Keittiön ennen-kuvat ovat hiukan kehnoja, mutta idea selvinnee. Jatkossa lienee parasta panostaa hiukan enemmän kuvien laatuun:


 Jälkeen:

 

Tervetuloa Simolaan!

Kuukausien jahkailu on saatu päätökseen ja tässä se uusi blogi nyt vihdoin ja viimein on! Simola on 1956 valmistunut rintamamiestalo Raumalla ja täällä asuu kolmihenkinen perhe kera kissan ja koiran. Blogin takana on kolmenkympin paremmalla(?) puolella oleva naishenkilö. Bloggaamisesta minulla on kokemusta muutaman vuoden ajalta, kun kirjoitin When life gives you lemons -blogia. Tuo blogi on vähän surullisesti jäänyt ja jossain vaiheessa poistunee iäksi. Katsoin paremmaksi aloittaa kokonaan uuden blogin, kuin jatkaa tuota vanhaa, joka ennestään jo oli melkoinen sillisalaatti. Toivoisin, että Simolasta tulisi sisustuspainotteinen lifestyle-blogi. Rakkaus kauniisiin mekkoihin ja Minna Parikkaan ei ole hiipunut, mutta luulen, että mekkoja ei täällä tulla näkemään, Parikasta en mene vannomaan.

Rintamamiestalo on ollut allekirjoittaneella haaveena aina. Lapsesta lähtien se on edustanut minulle jotain sellaista käsitystä siitä, millainen on se ihan oikea talo, jossa haluaisin asua. Viime syksynä uskallus haaveen toteutukselle alkoi pikkuhiljaa löytyä ja löytyi myös talo, jota entiset asukkaat olivat huolella remontoineet. Meistä ei ehkä niin suureen remottiurakkaan olisi ollut. Suuri piha ja rauhallinen asuinalue lisäsivät mielenkiintoa. Tehtiin tarjous, saatiin oma asunto myytyä ja vihdoin marraskuun viimeisinä päivinä avaimet ikiomaan taloon.

Lienee paikallaan selittää hieman tuota blogin nimeä, sillä ainakin lähipiiriä se saattaa hämmentää. Viime vuosi oli suurten mullistusten aikaa, muutenkin kuin vain talon osalta. Syyskuussa perheemme kasvoi pienellä mäyräkoiran pennulla, joka sai nimekseen Simo. Siihen aikaan olimme taloa jo käyneet katsomassa, mutta vasta myöhemmin selvisi, että tontin / kiinteistön nimi on Simola, talon rakentaneen Simo-nimisen miehen mukaan. Mietin jos jonkinlaista nimeä blogille, mutta aina palasin tähän. Mielestäni tämä oli niin hauska yhteensattuma, että ei tämän blogin nimi nyt voi olla mikään muu, kuin Simola, eihän?!

Tervetuloa siis seurailemaan Simola-blogia. Täällä tehdään (toistaiseksi) pientä pintaremonttia, sisustellaan, haaveillaan, innostutaan hyvästä ruuasta ja odotetaan malttamattomana kesää omassa talossa ja kotipihassa!

Simolassa asuu Simo-mäyräkoira.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...