28. joulukuuta 2016

Toast Skagen ja lämminsavulohi-saaristolaisleivät + muutama sana meidän joulusta

Voi joulu. Meidän joulu ei sitten mennyt ihan suunnitelmien mukaan, vaan suurelta osin sairastaessa. Lapsi oli kipeänä jo aikaisemmin ja oli jouluna vielä toipilas. Itsellä alkoi aattoiltana olla vähän kehno olo, joka tapaninpäivään mennessä oli muuttunut reippaaksi 39 asteen kuumeeksi. Nyt alkaa olla jo parempi, vaikka eipä tässä maratoonille vielä lähdettäisi. Postilaatikolle ehkä. Mutta unohtuipa ainakin mahdollinen stressi ja kiire, ja niiden sijaan on möllötetty sohvalla ja sängyssä lueskellen ja katsellen elokuvia. Rennosti on otettu ja sen huomaa kyllä kun katselee kotona ympärilleen. Taidan kuitenkin ensin keskittää katseeni televisioon ja katsoa vielä muutaman jakson Outlanderia Netflixistä. Siivoamaan aina ehtii.

Joulupäivänä olin kuitenkin vielä sen verran tolpillani, että sain tehtyä joulupöytään suunnittelemiani herkkuja. En ole mikään suuri perinteisen jouluruuan ystävä, ja niinpä tänäkin vuonna sovellettiin aika paljon näiden kanssa. Jouluista silti, vaikka ei välttämättä niin perinteistä. Ajattelin nyt jakaa kaksi hyväksi havaittua ohjetta täällä blogissa, vaikka joulu jo menikin. Mutta nämähän sopivat tarjottaviksi yhtä hyvin vaikkapa uuden vuoden juhlissa tai missä tahansa illanistujaisissa, ja ovat lisäksi helppoja näperrettäviä.



TOAST SKAGEN

6 viipaletta paahtoleipää
voita
180 g katkarapuja
2 rkl ranskankermaa
2 rkl majoneesia
0,5 tl dijon-sinappia
2 rkl tilliä
2 tl sitruunamehua
mustapippuria
suolaa

koristeluun:
mätiä
sitruunaviipaleita
tilliä

Sulata katkaravut pakkauksen ohjeen mukaan. Paahda leivät ja leikkaa niistä kuoret. Leikkaa sen jälkeen ne vielä keskeltä kahtia kolmioiksi. Sekoita keskenään majoneesi, ranskankerma, sinappi ja sitruunamehu. Silppua tilli ja lisää se, sekä pippuri ja ripaus suolaa kastikkeeseen. Lisää vielä sulaneet ja valutetut katkaravut. Voitele paahtoleivät ja lisää noin ruokalusikallinen katkaraputäytettä jokaiselle leivälle. Koristele mädillä, tillillä ja sitruunaviipaleilla.




LÄMMINSAVULOHI-SAARISTOLAISLEIVÄT

4-6 viipaletta saaristolaisleipää
voita
150 g lämminsavulohta
1/2 pieni punasipuli
100 g ruohosipulituorejuustoa
2 rkl ranskankermaa
2 rkl tilliä
mustapippuria
sitruunamehua

Voitele leivät ja leikkaa viipaleet neljään osaan (riippuen toki viipaleen koosta). Silppua sipuli ja tilli pieneksi ja laita ne kulhoon. Lisää ranskankerma ja tuorejuusto sekä pippuri ja sekoita hyvin keskenään. Lisää savulohi ja oman maun mukaan sitruunamehua. Laita täytettä noin teelusikallinen jokaiselle leipäpalalle, Koristele tillillä.

19. joulukuuta 2016

Simolan joulu


Joulu saapui meillekin viikonloppuna monen tunnin siivoamisen, jynssäämisen ja pyykkäämisen iloisena lopputulemana. Täytyy myöntää, että oli aika ihanaa aamuvarhaisella hipsiä makuuhuoneesta ulos jouluvaloin valaistuun olohuoneeseen. Kaiken lisäksi ehdimme kyhäämään vielä piparkakkutalonkin, jota pidän kyllä melkoisena saavutuksena :D Vielä olisi monenmoista puuhaa, lahjaostoksia ja ruokajuttuja. Kahdet villasukatkin olisi taiottava, mutta saapa nähdä kuinka käy. Jouluaaton osuminen lauantaille tuntuu kyllä nyt kovin haasteelliselta, kun edessä on kuitenkin ihan täysi työviikko. Meillä kyllä muut lomailevat, koululainenkin keskiviikosta lähtien. Se on toisaalta vähän huono juttu, ehtivät sotkea vastasiivotun kodin ihan totaalisesti! ;) 

Mutta tässäpä vähän kuvia meidän joulukodista. Näyttää vähän erilaiselta nyt, kuin vuosi sitten muuton jälkeen. Hämärässä koti toki on tunnelmallisempi kuin näissä kuvissa, mutta kuvaajalle tuo päivänvalo on enemmän mieleen ;)

14. joulukuuta 2016

Vähän väsyttää


Varmaan masentavin ja eniten lukijoita karkottava otsikko ikinä :D Mutta. Minuun on iskenyt jokin kaamosväsymys. Nyt kun kaikki paljon odotetut reissut ja juhlat ovat takanapäin, päälle vyöryi se sellainen tyhjyyden tunne, kuten aina kivojen juttujen jälkeen: yhtäkkiä ei olekaan enää mitään, mitä odottaa. Tuo joulun odotuskaan ei näin aikuisiällä minuun ihan sillä samalla tavalla tepsi :)

Pimeys tuntuu lisääntyneen x 100, kotikaupungin kadut tuntuvat (ja ovat) tyhjiltä keskustassakin, ainakin niinä aikoina kun minulla on aikaa siellä käydä. Puhumattakaan omista kotinurkista, joilla paljoakaan liioittelematta voi tehdä viiden kilometrin lenkin näkemättä ainoatakaan ihmistä. Se vähän nyt ahdistaa, kaipaan ihmisvilinää, jota tässä on viime aikoina ympärillä ollut. Tekee mieli elää pakastepizzalla ja juustolla, eikä ainakaan vahingossakaan lähteä lenkille.


No, onneksi nämä tällaiset ovat yleensä järjestelykysymyksiä. Pimeydelle ja kotikaupungille en voi mitään, ainakaan kovin helposti, mutta jotain kivaa odotettavaa tulevaisuudelle ei sen sijaan pitäisi olla mahdotonta järjestää. Kukaan ei myöskään kuole satunnaiseen pakastepizzapäivään. Joulun lähestyminen tuntuu kyllä mukavalta, saa hyggeillä kotona ihan kaikessa rauhassa, mieluiten viltin alla mäyräkoira (oikea, ei se 12-pack) kainalossa. Muutamaa lahjaostosta lukuunottamatta, kovin paljoa (lue: mitään) en ole joulun eteen vielä tehnyt.


Tajusin tuossa, että jouluaatto osuu lauantaille ja perjantainahan on siis vielä työpäivä. Tarkoittanee sitä, että tulevana viikonloppuna on pistettävä tuulemaan kotona. Somesta ja tuttavilta tulevien kommenttien ja kyselyiden perusteella voisi kyllä kehittää itselleen melkoisen joulustressin: "Joko olet pessyt ikkunat / siivonnut kaapit ja koko kodin / hankkinut lahjat / tehnyt leipomukset ja ruuat / laittanut kuusen?" Facebook ja Instagram ovat täynnä kuvia, joissa fiilistellään jouluun valmistautuneita kauniita koteja. Viime vuosina olen oppinut, että joulu ja joulun tunnelma tulee sieltä kyllä ilman stressiäkin, joten sellaista lienee turha itselleen kehittää nytkään.

Entuudestaan tiedän senkin, että vuodenvaihteen jälkeen on taas pikkuisen helpompi hengittää. Sitä odotellessa siis.

Mites siellä, pukkaako stressiä jouluvalmisteluista tai onko ilmassa väsymystä?


11. joulukuuta 2016

Erityisen onnistunut pizza


Lauantai-iltana herkuteltiin itse tehdyllä pizzalla, joka oli kerrankin erityisen onnistunutta. Vaikeahan siitä noin yleensäkään on pahaa saada, mutta tällä kertaa siitä tuli aika erinomaista, vaikka itse sanonkin. Kelpasi myös lapselle, joka se kertoo meidän tapauksessa jo paljon :D Teen pizzapohjan aina tällä samalla ohjeella, jonka olen havainnut hyväksi. Se riittää joko kahteen ohueen melkein-uunipellin kokoiseen pyöreään pizzaan, tai jos tykkää paksummasta pohjasta, tästä saa pellillisen. Ohjeen voi helposti puolittaa.

Yksinkertaiset asiat toimii parhaiten, italialaiset ovat sen selvästi havainneet ruuanlaitossa. Niin se on tässäkin: kun täytettä on vähemmän, tuli pohjasta rapea ja hyvä. Pääsin helpolla, kun käytin valmista tomaattikastiketta, lisäksi ilmakuivattua kinkkua, pepperonia ja mozzarellaa. Ei tarvinnut paistella jauhelihaa tai keitellä tomaattikastiketta.


Tällaisella ohjella on tehty nämä pizzat:

Pohja:
2 dl vettä
1/2 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
5 dl vehnäjauhoja
4 rkl oliiviöljyä

Päälle:
1 tlk Mutti-pizzakastiketta
pepperonimakkaraa
ilmakuivattua kinkkua
1 pallo mozzarellajuustoa
juustoraastetta
+ rucolaa

Sekoita hiiva lämpimään veteen, lisää joukkoon suola, jauhot ja öljy. Vaivaa taikina ja jätä liinan alle kohoamaan ainakin puoleksi tunniksi. Jaa taikina kahtia ja kauli siitä ohuen ohuet levyt kahdelle leivinpaperille. Levitä päälle tomaattikastiketta ja juustoraastetta, ja lisää täytteitä oman maun mukaan. Itse laitoin toiseen pepperonia ja toiseen ilmakuivattuja kinkkusiivuja. Revi päälle vielä paloja mozzarellasta. Paista 250 asteessa n. 10 minuuttia, kunnes reunat alkavat hiukan tummua. Tässä vaiheessa kannattaa olla tarkkana, etteivät tummu liikaa, se käy nimittäin nopeasti ;)

4. joulukuuta 2016

Kyllästyin värikkääseen kirjahyllyyn


Aiemmin syksyllä kertoilin täällä blogissakin, kuinka halusin kokeilla järjestää kirjat hyllyyn värien perusteella ja niin sitten teinkin. No, koska olen nainen enkä osaa päättää mitä haluan, kyllästyin siihen oikeastaan jo :D Hyllyn värikkyys jotenkin pomppasi tuolta muuten suht "värittömästä" olohuoneesta jotenkin liikaa esille ja olisi ehkä vaatinut väripilkkuja muuallekin huoneeseen tuomaan vähän tasapainoa. Värijärjestyksessä tökkii myös se, että saman kirjailijan kirjat ovat mikä milläkin hyllyllä, kun mielestäni niiden pitäisi olla vierekkäin.


Kirjoista en kuitenkaan luovu, vaan päinvastoin haluan niitä lisää. Päädyin hillitsemään värikaaosta ottamalla osasta kirjoja niiden paperiset kannet pois ja järjestämällä ne uudelleen kirjailijoidensa mukaan. Toisaalta tämä vähän surettaa minua tämäkin vaihtoehto, joten saa nähdä, milloin laitan kansipaperit takaisin. Toistaiseksi tykkään nyt tästä lopputuloksesta kyllä enemmän. Ei ole helppoa aina, ei.


Ja sitten, ihminen voi olla joko hullu tai tyhmä tai vähän molempia, mutta päädyin tilaamaan H&M:ltä Black Friday:na kasan tyynynpäällisiä. Tuolla tyynyjen keskellä nyt niin seesteisen näköisenä nukkuvalla mäyräkoiralla on jonkinmoinen tyynyfetissi, eikä näillä ole yleensä ollut tapana kestää meillä kovin kauaa. Ainakaan jos en itse silmä kovana ole koko aikaa vahtimassa. No, toivossa on hyvä elää.

2. joulukuuta 2016

Meidän kodin ihanin joulukoriste ja diy-idea


Viime vuonna koululaisen joulujuhlassa ihastelin salin nurkassa nököttävää pöytää, johon oli rakennettu upea valoa loistava jouluinen kuusimetsä koululaisten oksista askartelemista kuusista. Juhlien jälkeisenä päivänä yksi kuusista oli ilmestynyt meille kotiin: ne olivatkin oman pikkuiseni luokan askartelemia kuusia! Mutta voi kökkö näitä kuvia, en tosiaan osaa pimeällä kuvata, en sitten yhtään. Pitäisi paremmin suunnittella ja ennakoida tätä blogin kirjoittamista, jotta voisi keskittää valokuvaamisen viikonlopuille, kun valoa on edes pikkuisen enemmän. Onneksi on mäyräkoira, jonka kuvia voi sujautella tänne väleihin. Ne onnistuivat edes pikkuisen paremmin.


En ihan hirveästi innostu joulukoristetilpehööristä ja yleensä meillä laitetaan joulukuusi ja enimmät koristukset vasta juuri ennen joulua. Mutta tämä on upea ja paperitähtien ohella myös oksakuusi kaivettiin vintiltä esiin jo nyt. Tässäpä on myös aika oiva diy-idea, eikö vain? P.S. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä jokamiehenoikeudet.

28. marraskuuta 2016

Helpot viikuna-vaniljatortut


Eilen teki mieli ensimmäisen adventin kunniaksi leipoa jotain pientä, mutta helppoa. Ja tämän helpommaksi ei kyllä "leipominen" mene. Saatiin illalla vielä yllätysvieraita, joten hyvä kun olin leiponut. Perjantain juustoiloittelusta jäi jäljelle reilu purkki Pirkan viikunahilloa, jonka hyödynsin nyt näissä pienissä torttusissa. Lisäksi vaniljatuorejuustoa ja valmiita torttutaikinalevyjä leikattuna neljään osaan, sitten uuniin kymmeneksi minuutiksi 225°C.

27. marraskuuta 2016

Olohuoneen uusi valaisin


Eilen käväisimme kaupungilla tarkoituksena ostaa hiukan uusia jouluvaloja. Muutamat tarttuikin mukaan, mutta tarttui sitten jotain muutakin, nimittäin uusi kattovalaisin olohuoneeseen. Minulla on ollut mielessä, että kattovalaisin tähän tarvittaisiin, mutta en ollut sen enempää asiaa miettinyt. Nyt ihastuin tähän messinkiseen pallovalaisimeen ihan täysillä, vaikka aikomuksena ei ollutkaan ostaa, kuin ne jouluvalot. Pyörin ja hyörin aikani, ja palasin valaisinosastolle moneen kertaan ihailemaan lamppua. Ostopäätöksen tein lopulta huomattuani, että hyllyssä oli jäljellä enää yksi kappale.

Tykkään valaisimesta tosi paljon, itämaishenkiset jutut viehättää minua sisustuksessa ja tykkään tästä messingin sävystä, joka valaisimessa on. Valaisin on Sessak-merkkinen ja nimeltään Mathilde. Täytyy sanoa, että kyllä valaisin antaa mukavan viimeistellyn ilmeen huoneelle ja saa sen ehkä myös näyttämään hiukan korkeammalta.

P.S. Etsi kuvista mäyräkoira :)

26. marraskuuta 2016

Viiniä, juustoja ja vapaa viikonloppu


Heippa vain pitkästä aikaa! Edellisviikonlopun pikkujouluristeily työporukassa ja viime viikonlopun pidennetty viikonloppu Hampurissa "lukioporukassa" ystävän häitä juhlien ovat tehokkaasti vieneet kaiken vapaa-ajan ja melkein energiankin. Ihania reissuja molemmat, ja kylläpä vain on ollutkin taas ihanaa huomata, kuinka mahtavia ihmisiä on elämäänsä vuosien varrella saanut. Aika monta lisävuotta on taas naurettu tähän elämään. Iso kiitos kaikille, olette ihan huippuja!


Nyt nautitaan kuitenkin pitkästä aikaa täysin ohjelmattomasta viikonlopusta. Postauksen kuvat ovat eilisillalta. Pitäisi harjoitella tätä pimeässä kuvaamista enemmän. Viimeisen vuoden aikana olen innostunut juustoista ja niitä katoin pöytään eilen. Vähän meinasi lähteä mopo käsistä Citymarketin juustohyllyillä, mutta piti valita vähän jokaiselle jotain, myös lapselle siis. Suosikikseni on nopeasti noussut espanjalainen Manchego, jolla voisin varmaankin elää. Nyt on kuitenkin palattava takaisin terveellisempiin elämäntapoihin, ja jouluna sitten taas herkutellaan. Tälle viikonlopulle pakollisia suunnitelmia ovat ainoastaan pitkät yöunet ja myöhäiset aamiaiset, oikeammin ehkä brunssit. Pientä siivoilua on harkittava, voisi sitten huomenna laittaa jo vähän joulua kotiin. Haluaisin saada hankittua makuuhuoneeseen uudet verhot, joten kaupunkiinkin voisi suunnata. Nyt suuntaan kuitenkin korjaamaan aamiaisen jäljet keittiöstä ja sen jälkeen meikkauspuuhiin. Yritän olla parempi bloggaaja ja palailla jo pian! ;)

11. marraskuuta 2016

Juhlien aika

On pikkujoulujen aika. Täällä on pakattu matkalaukkuun parit mekot, kengät ja muut olennaiset vermeet ja hypätty bussiin. Illansuussa laiva lähtee Helsingistä kohti Tukholmaa. Hiphei ja mukavaa viikonloppua, palaillaan ensi viikolla!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...